En siis muista milloin viimeksi olen hymyillyt varmaan ennen, kun Veikko lähti. Viimeinkin tein jotain josta oikeasti pidän. Kävimme koulun kanssa lasketelemassa, olin kavereitteni kanssa ja minulla oli hauskaa. Ja hymyilin yhden päivän ajaksi unohdin kaikki huoleni ja pidin vain hauskaa.
Hymyilmenin on minulle ollut nyt hankalaa ja vasten tahtoista, koska kaikki on mennyt niin nopeasti kaikkien rakkaiteni lähtö se on ollut taas todella raskasta. Mutta tässä tää videopostaus jonka mä ja Sole teille väsätiin.
