One Year and 24 days

 Alice & Vekkerix

The Never Ending Story

28.9.2012-21.10.2013

Every Story Has It's End

 Veikko minun rakas Veikko myytiin maanantaina.

Tulin tallille, antamaan Bekulle lääkeen, kun kuulin, että Veikko on myyty. Itkin, itkin kaverini hartiaa vasten. En uskaltanut nostaa päätäni hänen hartiastaan. Kun uskalsin katsoin Veikkoa rupesin taas itkemään. En voinut sille mitään minua vain itketti. Menin Lauran luokse juttelimme ja itkimme yhdessä. Menimme hakemaan Veikkon tunnilta veimme sen puomille viimeisen kerran. Otin satulan pois ja Laura haki riimun ja otti suitset pois otimme paljon kuvia. Veikko sai porkkanan ja sitten viellä mattarin viimeisen omenan. Sille laietiin kuljetus suajat, Veikko ei tykännyt siitä olenkaan. Annoin sille viimeisen pusun, Veikko pusassi takaisin. Se vietiin traileiin. Veikko hermostui vähän, kun ei lähdetty heti. He ajoivat pois itkin vain lisää en voinut lopetaa. Katsoin taakseni Veikko oli mennyt. Itkin kavereiteni kanssa. Menin hakemaan Veikkon tavarat pesin kuolaimet ja vein satulan. Jäin viellä tallille otin satulahuopani mukaan ja lähdin kotiin.

Tiistaina menin kouluun, olin ottanut riimunarun mukaan menin reipaana kouluun. Otin riimunarun esiin ja puristin sitä. Muistin kun veikko oli puraisut siittä narusta ja se oli mennyt päädystä vähän rikki. Sole kysyi minulta oliko Veikko myyty en vastannut pidätin itkua, mutta se ei onnistunut rupesin itkemään. Itkin ja itkin menimme pukuhuoneisiin ( meillä oli silloin liikaa). Itkin lisää kun ensimmäinen opppilas tuli keräsin rohkeuteini ja yritin esitäää  rohkeaa. Aamullaa kun olimme ajaneet talliln ohi oli ruvennut itkemään. Lähdimme liikuta tunnille (hölkäsimme)  metsään jossa meillä ooli sitten juoksua. Silloin oil pakkasta ja aika liukasta. Lähhdimme juoksemaan  kun pääsimme hiekka tielle kävelin kurkun ja silmiin pisteli. Sitten kaverini teki maailman suuriman virheen ja snaoi että juokse Veikkon puolesta. Rupesin taas itkemään. Pääsimme sinne sanoin etten pysty juoksemaan koska oli itkenyt liikaa
ja kurkuuni pisteli. En joutunut ennään juoksemaan. Olin ihan iloinen, mennimme kanustamaan seuraava juoksioita rupesin taas itkemään en vain voinut sille mitään. Sitten olimme viellä metsässä kun lähdimme sieltä pois kävelin. Rupesin itkemään se oli kauheaa en voinut olla ajatelematta muuta kuin Veikkoa. Lähdin mahdollisimman nopeasti poefi sieltä kun menin kaapilleni rupesin itkemäään se oli  täynnä kuia minusta ja Veikkosta. Otin matinkan kirjat ulos tikin kun kävelimme tunnille ysit kyselivät olinko kunnosa enkä vastannut. Pääsimme tunnille en pystynyt ajatelemaan selkeästi. Menimme syömään jonka jälkeen meillä oli musiikin koe. En pystynyt ajateleman muuta kuin Veikkoa. KIrjoitelin ympäri paperia Veikko mutta kumitin sen aina pois. Menin köksän tunnille jonka jälkeen koulu loppui.
Menin tallille odotamaan että omistaja olisi tullut mutta se ei tullut joten putsasin Veikkon tavarat viimeisen kerran ja lähdin kotiin.